Usean muun suomalaisnaisen tavoin nautin ostoksilla käymisestä. Saan ostamisesta selvästi mielihyvää. Miksipä muuten olisin useamman kuin yhden kerran olen todennut kantaneeni kotiin jotakin sellaista joten en oikeasti tarvitse / halua? Alennusmyynnit ovat minulle pahoja paikkoja.
 
Kipinä tämänpäiväisille kenkäostoksille syttyi paikallisen K-kengän alennuksista. Olin aikaisemmin tällä viikolla käynyt katsastamassa tarjontaa, mutta en ollut mielestäni löytänyt sopivia. Toisaalta keskityin lähinnä kaikista eniten alennettuihin kenkiin. Tänään lähdin tutkailemaan tarjontaa uudella innolla. Ajatuksissani olivat ballerina-tyyppiset umpikärkiset kesäkengät, joita voisi pitää niin kesähousujen kuin hameenkin kanssa. Eipä löytynyt. Menin naapurikauppaan ja sieltä löysin ihanan tuntuiset ja kauniit kengät, jotka oli pakko saada. Mutta niin kuin arvata saattaa: sain maksaa kengistäni täyden hinnan. Tässä ihanuuteni nyt ovat:























Voisi sanoa, että nämä kengät eivät ole heräteostoksieni malliesimerkki. Näille on olemassa jonkinsorttinen tarve. Edelliset vastaavassa käytössä olleet kengät laitoin tänään kauppareissun jälkeen roskiin. Niin surkeassa kunnossa ne olivat. Olin hankkinut tuon parin mittatilaustyönä Kaukoidästä vuonna 2008.